Nu har vi möjlighet att göra Jakobstad ännu bättre, vi får återigen ta ett stort beslut angående skolor och den här gången bygger vi en helt ny byggnad för våra barn.  Barn är framtiden för denna stad, och deras familjer samt livet som de medför.  Den nya generalplanen visade oss också vad som kan hända i Jakobstad under de kommande åren, om vi bara gör det möjligt!

Lägg märke till att jag använder ord som "barn", "skolor" och "byggnader" eftersom det är dessa ord vi bör fokusera på.  Idag har vi många byggnader där barn och unga tillbringar sina dagar TILLSAMMANS.  Paul Hallvarsgatan 5 (Språkbadsskolan), Pirilövägen 34 (Resursskolan), Skolgatan 20 (Gymnasierna), Runebergsgatan 8 (Campus Allegro) och våra grupper för småbarnspedagogik delar byggnader och gårdar.

I Jakobstad är vår flerspråkighet en rikedom. 

Finska, svenska, engelska och andra språk hörs runt bordet på jobbet, i sporten, på fritiden och hemma.  Även i fullmäktigesalen kan var och en av oss tala på eget modersmål och alla lyssnar.

I min barndom var mina bästa vänner grannbarnen, några av oss gick i Bonäs skola och några i Länsinummi skola.  Många gånger undrade vi varför vi inte kunde leka på samma skolgård eller gå till skolan tillsammans.  Det bästa som hände var "Peli-ilta" på Länsinummiskolan, då vår klass gick till Länsinummi och lekte tillsammans med våra andra kompisar.  Sedan dess har jag alltid önskat detta för andra barn.

Byggnaden som vi ger pengar till nu kan användas till vad som helst i framtiden.  Om byggnaden ligger på Etelänummi-tomten, Bonästomten eller till och med en flytande mobil skola kommer den fortfarande att användas av barn.  Det skulle vara underbart om barnen kunde ha exempelvis morris och eftis tillsammans, det kanske räcker som språkbad för vissa familjer.

Barnen lär känna varandra i ung ålder och får leka tillsammans på olika språk. 

Om jag fick min vilja skulle vi bygga nya grundskolebyggnader på både västra och östra sidan av staden, där båda språkgrupperna kunde gå gå ihop. En byggnad med en gymnastiksal, en matsal, en skolgård men för en finsk och en svensk skola. Jag kommer att prata om detta tills min dröm går i uppfyllelse, eller åtminstone tills det förstås här i Jakobstad att vi pratar om byggnader och barn, inte "vi och ni".  Vi bor alla här tillsammans och vill ha en enad framtid. Det vill åtminstone jag. 

Jag tror att vi nästan har rivit ner språkbarriären som i vår ungdom gjorde att vi hade grupperingarna "vi och ni", och idag vill jag också lyfta fram att det är vår uppgift som vuxna och politiker, att bygga broar och inte nya murar.  Jag tror att Jakobstad kommer att växa och vi kommer att få fler barn.  Tillsammans får vi fler inglyttare och familjer, arbetare och barn till våra skolor.  Det betyder att jag också tror att en enhetsskola kanske kan komma att bli för liten.  Låt oss ge våra barn en framtid, tillsammans!

ja sama suomeksi

Nyt meillä on mahdollisuus tehdä Pietarsaaresta vielä parempi, saamme jälleen kerran tehdä suuren päätöksen koskien kouluja, ja tällä kertaa rakennamme kokonaan uuden rakennuksen lapsillemme. Lapset ovat tämän kaupungin tulevaisuus, sekä heidän perheet ja elämä niiden mukana. Uusi yleiskaava näytti meille myös sen, että mitä kaikkea Pietarsaaressa tulevina vuosina voisi tapahtua, jos vain mahdollistamme sen!

Huomaattehan, että käytän sanoja kuten “lapset”, “koulut” ja “rakennukset” koska nämä ovat sanoja mihin meidän pitäisi keskittyä. Tänä päivänä meillä on monta rakennusta Pietarsaaressa, missä lapset ja nuoret YHDESSÄ viettävät päivät. Paul Hallvarin katu 5 (Kielikylpykoulu), Pirilöntie 34 (resurssikoulu), Koulukatu 20 (lukiot), Runeberginkatu 8 (Campus Allegro) ja meidän varhaiskasvatusryhmät jakavat rakennuksia ja pihoja ympäri kaupunkia. 

Pietarsaaressa meidän monikielisyys on rikkaus.

Työpaikoilla, urheilussa, vapaa ajalla ja kodeissa kuullaan suomea, ruotsia, englantia ja muitakin kieliä pöydän ympärillä. Myös valtuustosalissa jokainen meistä saa puhua sitä mitä itse suosii.  

Lapsuudessani parhaita ystäviäni olivat naapuriston lapset, osa meistä kävi Bonäsin koulua ja osa Länsinummen koulua. Monta kertaa mietimme sitä, miksi emme voineet leikkiä samassa koulun pihassa tai kävellä yhdessä kouluun ja takaisin. Parasta mitä tapahtui oli Länsinummen koulun “peli illat”, milloin meidän luokasta mentiin Länsinummelle ja leikittiin yhdessä meidän muiden ystävien kanssa. Siitä lähtien olen aina toivonut tätä muille lapsille. 

Rakennusta johon nyt ollaan antamassa rahaa, voidaan käyttää tulevaisuudessa vaikka mihin vain. Jos rakennus on Etelänummen tontilla, Bonäsin tontilla tai vaikka kelluva siirrettävä koulu, niin kuitenkin se tulee olemaan lapsien käytössä. Ihanaa olisi se, jos lapset saisivat käydä morris ja eftis yhdessä, leikkiä välitunneilla yhdessä ja saamaan ystäviä kielestä riippumatta. 

Jos minä saisin toivoa, niin rakentaisimme sekä länsi että itä puolelle kaupunkia uudet ala-asteen koulurakennukset, joihin molemmat kieliryhmät mahtuisivat yhdessä. Yksi jumppasali, yksi koulupiha, kaksi koulua. Tulen puhumaan tästä niin kauan kunnes toiveeni toteutuu, tai ainakin niin kauan kunnes ymmärretään, että puhumme rakennuksista ja lapsista, ei “meistä ja teistä”.

Me kaikki asumme täällä yhdessä ja haluamme yhtenäisen tulevaisuuden.

Mielestäni olemme melkein saaneet revittyä alas kielimuurin, joka nuoruudessa teki sen että meillä oli “me ja te” , ja tänään haluan myös nostaa esille sen että on meidän tehtävä rakentaa siltoja eikä uusia muureja. Jokainen meistä, tässä salissa, saisi olla mukana kaupungin kehittämisessä. Mainostakaa meidän kaupunkia, puhukaa yhdessä ja muille kaikista hyvistä asioista ja luokaa mahdollisuuksia.